Sinimeren neito

koen fantasiaa
näen rantakivikon taa
meduusat ja atraimet,
kukkanautintoo
(piilojonttuu)

aallot selkääni juovuttaa
koetan käsiäni tavoittaa
mätitahnaa, sinfoniaa,
vedenalaista mammonaa
(mutta korallien takana on)

Sinimeren neito
luovutan keuhkoni sinulle
ole laupias minulle

taas tunnen tän fiiliksen
koen kehosi kiinteyden
evät, suomut, kidukset,
kaikki meren antimet

leväperäisyytesi havaitsen
revin povestasi kilon taimenen
siistit lahkeet ja punainen suu
no kukas muu!
(sehän lienee tietty Matilda)