Syvärauma flikk

Tunneks snää Syväraumam bikisilmäst flikka?
Kraatari flikk o ja kraatar o itt.
Hän sai mnuu sydämen ja stää hän nyt tikka
jämt niingon däkki ja myy kai se sitt.

Ensmäine ehto, se aim bysy muistos.
Palokunnan danseis mnää ens häne näi.
Pärre kyll tiädäis, ett siälk, Kaevopuistoss
rakkaude fangiks moni ennengi jäi.

Ehto ol kaunis, ja flikk ol nii lämmi,
Kaevopuistom benkk o ni julmetu soukk.
Flikk tul mnuu liki, kattel ai viättlevämmi,
mnää oli heikk niingon gärväsen doukk.

Ong sitt ni ihme - mnää lankesim baola.
Semne o ihmne ja eritotte miäs.
Klumm tul siins sendä: mnää pussasin gaola,
häppi stää kerttokki, sen gyll tiäs.

Rakkaude skoolist ssin yhdess sitt juatti,
kaikk ol niin gaunista, juur onnellist nii.
Aadamin gylgluust se Eevaki luatti,
kraatari flikk ol mnuun gyljesän kii.

Täst se sit algo. Mnää viäl hänest tykkä,
mutt ei se flikk, ei se tykkäkkä mnuust.
Sappi ja myrkky se miälehe lykkä.
Juure om boikk nys siit rakkaudem buust.